Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS

 Kurssi päättyi
07.06.2008 21:32

Viimeinen kurssikerta meillä oli keskiviikkona. Tunti aloitettiin treenaamalla paikalla oloa häiriön alla. Eli mentiin rinkiin ja koirat jätettiin paikalleen. Ohjaaja käveli kauemmas ja kutsui koiran luo. Tämä sujui kaikiltä hienosti. Olisihan Enzo ehkä voinut liikkua vähän nopeammin, mutta sitä häiritsee aina, jos perässä roikkuu hihna eikä tässä vauhti ratkaissut - luokse se oli tulossa koko ajan.

Seuraavaksi oli luopumisharjoittelua eli Kaisa toi kentälle narussa sorsan siiven ja kanin. Siitä piti sitten noin metrin päästä kävellä ohi, koira "ärsykkeiden" puolella ja löysällä hihnalla. Pysyihän meillä hihna löysällä joo ;) Ärsykkeissä oli Enzon mielestä aivan liian hyvä tuoksu eikä se meinannut antaa periksi millään. Kaisa käski polkea jalkaa pään vieressä. Tein niin ja Enzo laittoi vaan silmät kiinni ;) Kaisa antoi vesipullon, josta truuttasin Enzon silmille. Enzo laittoi vaan silmät kiinni. Kyllä se lopulta hellitti ja kolmannella yrityksellä saatiin jo ihan mallikelpoinen suoritus.

Tämän jälkeen mentiin tekemään ohitusharjoituksia. Käveltiin ympyrää vuoroin tiellä ja laitumella. Tiellä koira oli hihnassa ja laitumella hihna ei saanut olla kädessä, perässä sai roikkua, jotta voi tarvittaessa astua sen päälle ja pysäyttää koiran. Tämä sujui meiltä todella hienosti, yllättävänkin hienosti, tosin laitumella Enzoa ei kiinnostanut yhtään vastaantulevat koirat, koska laitumella oli ollut lampaita... Enzo siis siivosi Kaisan laitumelta ison osan papanoita pois ;)

Myös laitumella treenattiin luoksetuloa. Koira jätettiin Kaisalle, muu ryhmä seisoi takana ja ohjaaja juoksi monen metrin päähän ja kutsui luo. Enzo jäi odottamaan todella hienosti, vaikka Kaisa epäilikin, että Enzo lähtee perään hänen käsistään. Myös luoksetulo oli todella upea ja vauhdikas :) Sen sijaan seuraavana vuorossa ollut koira sai aikaan aikamoisen reaktion... Kävelimme takaisin päin kentän reunaa, kun vuorossa ollut cairnterrieri lähti suorittamaan tehtäväänsä. Se loikki ohjaajan luo ja ilmeisesti Enzo piti sitä pupuna, koska olisi ihan väkisin halunnut lähteä perään ;) Enzo uskoi vasta, kun koira ohjaajineen tuli takaisin ja Enzo sai ihan itse todeta, että se olikin koira eikä jänis :)

Viimeiseksi treenattiin hiukan agilitya. Eli kentällä oli rengas ja putki (onko se sen oikea nimi??). Hiukan emäntää arvelutti, jääkö poika jumiin renkaaseen, mutta hienosti se tuli läpi - hypätä ei tosin tarvinnut, koska rengas oli niin matalalla, että pystyi astumaan vaan läpi. Putkeen ei olleet isot koirat yhtään halukkaita menemään. Paitsi Enzo... Taas nähtiin, miten tuo poika ei todellakaan pelkää mitään. Pienet koirat toki menivät putken vauhdilla, mutta ryhmän kolmesta muusta isosta koirasta yksikään ei suostunut edes astumaan putkeen sisään. Enzo jäi putken suulle Kaisan kanssa, minä menin toiseen päähän eikä tarvinnut kuin kerran kutsua ja Enzo lähti putki hillittömästi heiluen tulemaan :) Kaisa totesikin, että Enzolla on paljon tahtolajeja - se pystyy mihin vaan, kun se haluaa eikä iso koko sitä juurikaan haittaa :)

Tämän jälkeen oli aika kiitospuheiden ja olen todella tyytyväinen siihen, miten Enzo on kehittynyt. Me saimme kurssilta juuri sen, mitä halusimme eli tänään Harjavallassa nähtiin jo suht hyvin käyttäytyvä koira, joka ei ADHD-lapsen tapaan hötkyillyt enää ihan joka suuntaan :) Enzo vinkuu kyllä, koska se edelleen haluaa moikata kaikki, mutta tietää, ettei saa tempoa. Ainoastaan vanhat tutut Lotta ja Nero saivat aikaan aikamoisen meiningin, mutta puolustuksena - ne oli itsekin mukana siinä ;)


Kommentoi



 Kaupunkireissulla
02.06.2008 06:20

Neljäs (tai meille kolmas) arkitottiskerta olikin Naantalin keskustassa - opeteltiin hiukan käyttäytymään ja kulkemaan ihmisten ilmoilla. Tämähän on juurikin sitä, mitä Enzo kaipaa - me asutaan niin korvessa, ettei täällä paljon pääse muita ihmisiä kohtaamaan.

Ensin aloitettiin normaaleilla perusjutuilla - kuljetaan vetämättä, ylitetään tie vasta luvalla jne. Sitten heräteltiin koirien korvat. Kokoonnuttiin kaupungintalon eteen ja pidettiin pieni "kilpailu" siinä rappusissa. Ylöspäin rappusia mentiin niin, että kun saa koiran menemään maate, pääse rappusen ylemmäs. Alaspäin taas tultiin niin, että kun koira istuu, saa edetä rappusen alemmas. Meillä oli - luonnollisesti - tässä lieviä vaikeuksia Enzon koon takia, mutta ihan hienosti se lopulta meni. Enzo ei vaan meinannut ymmärtää, miksi ihmeessä pitää väkisin tunkea kaikki jalat samalle rappuselle, kun voisi laittaa vaikka peräpään yhtä rappua ylemmäs ;)

Siitä jatkettiin jonossa kauniisti kulkien matkaa kohti puistoa ja vuoron perään jokainen "johti joukkoa". Me olimme Enzon kanssa alkuun viimeisenä ja siitä juoksimme ensimmäisiksi. Tässä kohtaa oli jännä huomata sama efekti, kuin Enzolle tulee näyttelyssä juostessa - pään ravistelu kuin ei olisi ikinä pantaa kaulassa ollut... Mä en pysty käsittämään tätä - kotona juostessa sitä ei ole eikä ihmisten ilmoilla kävellessä, mutta se juoksu... No, lauantaina Harjavallassa sitä epäilemättä nähdään taas ;)

Puistossa harjoituksena oli ohittaminen ja toisaalta ohitettavana olo. Eli ensimmäinen käveli ensimmäisen vapaan puistonpenkin luo ja jäi siihen istumaan. Koira sai maata, istua tai vaikka seistä, kunhan sen huomio kiinnittyi ohjaajaan eikä ohittajaan. Seuraava sitten kulki puistonpenkin ohi (koira ei saanut kiinnittää huomiota penkillä istuvaan) ja jäi istumaan seuraavalle vapaalle penkille. Näin jatkettiin, kunnes koko porukka oli ohittanut ja ollut ohitettavana.

Puistosta lähdettiin taas takaisin päin puistotietä pitkin ja puistotiellä tehtiin kontaktiharjoitus eli pujottelu muiden koirakoiden ohi. Meiltä tämä meni yllättävän hienosti, vaikka Enzolla on vielä tekemistä tuossa muiden ohittamisessa, kun kaikki ihmiset ja koirat on NIIN kivoja. Mutta lihapullalla on uskomaton voima ;)

Linja-autoaseman jäätelökioskilta oli tarkoitus ostaa vielä jäätelöt ja niitä siinä syödä ja istuskella rauhassa, mutta kioski oli mennyt hetkeä aiemmin kiinni. Niinpä istuttiin kioskin vieressä ilman niitä jäätelöitä ja koirat pidettiin paikoillaan ja ne piti myös saada olemaan mahdollisimman rentoina. Enzolta tämä sujui jo hyvin, mutta se oli liikaa, että vieressäni istuva nainen jutteli sille :) Tosi hienoa treeniä kuitenkin, ja lopulta Enzokin malttoi maata paikoillaan, vaikka sille puhuttiinkin.

Lopuksi treenattiin vielä autossa oloa tai oikeastaan siellä pysymistä. Kaikilla kurssilaisilla on farmariautot, joten koirat laitettiin vuorollaan autonsa takakonttiin ja muut kulkivat häirikköinä sitten auton ohi - kuka kauempaa, kuka lähempää. Tässä lajissa ei Enzolla ollut mitään ongelmaa - meillä on koirille pienestä pitäen opetettu, ettei autosta tulla ulos ilman lupaa eikä autosta pääse pois ennenkuin istuu. Mielestäni on todella tärkeää, että takaluukun voi avata huoletta missä vaan eikä koira ole ensimmäisenä ryntäämässä luukun raosta ulos. En mä Enzoon vielä sataprosenttisesti tässä luota, mutta hienosti sille on oppi mennyt perille.

Meillä oli siis kaiken kaikkiaan varsin antoisa kurssikerta ja just sitä, mitä Enzo kaipaa. Nyt kun kesä on virallisesti alkanut, alkaa Naantalissakin liikkua paljon enemmän ihmisiä, joten sinne on tästä säännöllisesti suunnistettava Enzon kanssa, jottei maalaistu uudestaan.

Keskiviikkona meillä onkin jo viimeinen kurssikerta käsillä :)

Vielä loppukevennykseksi on pakko todeta, että Enzoa luultiin kaukkariksi :D Siinä parkkipaikalla, kun tuota autojuttua treenattiin, oli kaksi naista ja lapsi. Toinen naisista kysyi, että onko se kaukkari. Vastasin, että ei kun leonbergi. "Ai se on leonbergi, mä sitä jo kauan katsoin, että ihan selvä kaukkari. Mutta joo, eihän toi maski ole kyllä kaukkarin, kun sillä on noin musta naama... Mutta on se mielettömän iso leonbergiksi! Miten vanha se on?" Tähän totesin vaan kauniisti, että ikää on vuosi ja 3 kuukautta ja on meillä isompi kotona ;) Enzohan ei ole mikään "mielettömän iso leonbergiksi" vaan ihan normikokoinen. Mutta ei tainnut naisella ihan olla rotumääritelmäkään hallussa - en mä tuosta kaukkaria saa parhaalla tahdollakaan. Terkkuja vaan Arjalle ja Turrille ;)


Kommentoi



 Arkitottelevaisuus jatkuu
16.05.2008 14:56

Keskiviikkona oli toinen kurssikerta, ja siitä jäi jo parempi olo emännällekin :) Ensimmäisellä kerralla Enzo oli niin hakusessa, että meinasi usko loppua kesken - nenä maassa ja piippasi jokaisen kaverin luo. Mutta nyt oli emännällä paremmat herkut ja poika viitsi hiukan keskittyäkin.

Tällä kertaa opiskeltiin odottamista, kontaktia ja maahanmenoa. Odottamista harjoiteltiin niin, että koira kytkettiin puuhun ja ohjaaja - koiran tason mukaan - liikkui kauemmas. Enzolla ei ole tässä mitään ongelmaa, se odottaa todella kauniisti eikä päästänyt ääntäkään, vaikka kiersin pitkänkin lenkin.

Sitten harjoiteltiin kontaktia eli seuruuta kahden "törpön" ympäri. Ensin laitettiin tavoite, montako askelta koiran täytyy pitää kontakti ja sitten yritettiin tietysti päästä siihen. Kun kontakti herpaantuu, liike pysähtyy ja jatketaan vasta, kun koira katsoo ohjaajaan. Enzo oli kerran lähdössä kokonaan kahdeksikolta pois, mutta muuten se meni ihan hyvin. Meillä ei ole tätä juurikaan treenattu, kun meidän lenkit sijoittuu aina tuonne metsään. Enzo pitää kuitenkin kontaktin hienosti, kun on vaan tarpeeksi lihapullaa ;)

Maahanmenoa treenattiin sitten myös koiran tason mukaan. Kaksi paria treenasi maahanmenoa ylipäätään (makupalan kanssa, koiralle ei oltu maahanmenoa vielä opetettu), yksi pari treenasi käden häivyttämistä (eli koiraa ohjaava liike pois) ja me treenasimme nopeutta ja toisaalta myös itse liikkeen suoritusta. Enzo kun menee maahan niin, että se istuu ensin eli peräpää edellä. Tämä on kuitenkin todella hidas tapa ja nyt treenasimme etupää edellä menoa. Enzo ymmärsikin idean parin yrityksen jälkeen, ja sitä nyt jatketaan. Nopeutta taas treenattiin siten, että koiralle käsky "maahan", nami heitetään vähän matkan päähän ja kun se on nielaistu, tulee heti uusi "maahan"-käsky. Tätä toistettiin viisi kertaa peräkkäin ja yllättäen se nopeus alkoi sieltä löytyä. Maahanmeno ei ole koskaan ollut Enzon vahvin laji, mutta yllättävän hienosti se nyt kaiken suoritti.

Kotiläksyksi saimme harjoitella kontaktia ja sitten maahanmenoa kunkin taitojen mukaan.

Joka tapauksessa me olemme jo nyt saaneet kurssilta ainakin osittain sen, mitä lähdimme hakemaan eli kun kentälle menimme, ei Enzo vetänyt kavereiden luo ollenkaan. Kun istuttiin paikallaan, se piippasi kyllä, mutta malttoi mielensä. Olen tosi tyytyväinen :)


Kommentit (1)Kommentoi



 Arkitottelevaisuuskurssin eka kerta
08.05.2008 00:41

Kauan odotettu arkitottelevaisuuskurssi alkoi tänään Koirataidon kentällä. Me emme hae kurssilta oikeastaan muuta kuin Enzolta pois tuota ylenmääräistä innokkuutta. Eli suomennettuna tavoitteena olisi, että se pysyy hanskassa myös silloin, kun jossain liikkuu joku. Mulla on koirat käytännössä aina vapaana, eikä ole kovinkaan mukavaa, että Enzo ottaa hatkat, kun näkee jonkun kulkevan kauempana tiellä. Se ei karkaa sanan varsinaisessa merkityksessä vaan ainoastaan lähtee jolkottamaan eikä kuule eikä näe (muutaman kerran on tämän tempun tehnyt). Se tulee oitis takaisin, kunhan on ensin moikannut ihmiset... Siis ylen ystävällinen nuori herra ;)

Mutta joo, siis asiaan. Tämän takia kurssille kuitenkin menimme, ei meillä ole aikomuskaan lähteä tosissaan tokoa treenaamaan. Ja todettakoon heti, että se käsitys vain vahvistui. Ei riitä emännällä hermot tokoilla leonbergin kanssa, ei ainakaan Enzon, joka käytti tunnin kentän hajujen nuuskimiseen ;)

Kurssi aloitettiin pienellä rauhoittumisella eli koira istumaan ja palkka, kun on rauhassa. Enzo istuu kyllä paikallaan, mutta ne inh-inh-inh-äänet kertoo, että rauhallinen se ei ole ;) Siis kaikkia pitää päästä moikkaamaan ja mieluiten heti. "Rauhoittumisen" jälkeen aloitettiin kiertämällä eri rasteja, joilla testattiin lähinnä sitä, millä "tasolla" koira on.

Yhdellä rastilla piti koira saada ohittamaan kaksi astiaa, joista toisessa oli kuivamuonaa ja toisessa sorsan siipi eikä niihin luonnollisesti saanut koskea - tavoitteena siis luopuminen. Tämä meni Enzolta hienosti - se on oppinut, ettei maasta oteta mitään, jos mamma kieltää.

Toisella rastilla koira laitettiin istumaan (tai makaamaan/seisomaan - pääasia, että pysyi paikallaan) ja samalla ohjaaja keräsi pesuvatiin 5 esinettä, jonka jälkeen ohjaaja heitteli ne pitkin maata - tavoitteena "koira ei osallistu joka asiaan". Myös tämä meni Enzolta ihan huippuhienosti - ei elettäkään, että olisi lähtenyt liikkeelle. Tosiasia kuitenkin on, että Enzo kotioloissa osallistuu ihan joka asiaan, mutta jos se käsketään paikalleen, se myös pysyy siinä - muuten meillä ei esim. saa lupaa tulla ulos ovesta tai syömään.

Kolmannella rastilla koiran piti seurata, kun pujoteltiin 6 esineen ympäri. Tässä meillä on toivomisen varaa, koska meillä on ollut edellytyksenä, että koira kävelee vieressä - tokossa taas edellytetään "tiukkaa" kontaktia. Tämä onneksi on kuitenkin nimenomaan arkitottelevaisuuskurssi eli sikäli pärjäsimme ihan hyvin. Enzo seuraa ja pitää kontaktin, mutta se edellyttää namia nenän edessä koko ajan. Muuten meillä on enemmänkin panostettu siihen, että koira juoksee suorana ja pää ylhäällä - mistäköhän johtuu ;)

Neljännellä rastilla oli hyppy. Se ei ole Enzon laji, koska se ei yksinkertaisesti viitsi vaivautua nostamaan jalkojaan ;) Jalat nousee kovin ketterästi metsässä, kun hypitään kiveltä toiselle ja puunrunkojen yli, mutta esim. autoon Enzo ei suostu hyppäämään vieläkään ilman namia. Mutta hyppäsi se kuitenkin esteen ylikin, kun houkutus oli tarpeeksi suuri :)

Viidennellä rastilla oli "puomi", joka vei pöydälle. Pöydällä oli tarkoitus kääntyä ympäri ja tulla puomia pitkin alas. Tämä ei meiltä sujunut ollenkaan... Puomi oli niin alhaalla, ettei Enzo vaivautunut nostamaan toista takajalkaansa puomille ollenkaan ja toisaalta taas pöytä niin pieni, ettei Enzo mahtunut siinä kääntymään. Sen sijaan kokeilimme varovasti A-estettä ja sen yli Enzo meni hienosti pienen haparoinnin jälkeen. Taas tuli todistettua, että tuo poika ei pelkää ja luottaa emäntäänsä riittävästi mennäkseen paikkoihin, joihin se ei itseasiassa halua mennä.

Rastien jälkeen teimme vielä muutamia ohitusharjoituksia, joista ensimmäinen sujui meillä hienosti. Sen jälkeen Enzo totesi, että namit on samoja kuin ennenkin, mutta vastaantuleva koira on ihan uusi tuttavuus... Ei sujunut ei, ja tämän takiahan kurssille mentiin. Uskomatonta, että sosiaalinen koira voi joskus olla jopa negatiivinen asia :) No ei, ei se oikeasti ole millään tavalla negatiivinen - on varmasti tullut kaikille selväksi, että olen mielettömän tyytyväinen Enzon luonteeseen ja etenkin sen sosiaalisuuteen, mutta tätä juttua meidän nyt vaan on treenattava. Kaikkia ei voi mennä moikkaamaan ja emännän pyrkimys olisi, että ketään ei mennä moikkaamaan ilman lupaa.

Mutta tässäpä ensimmäisen kerran anti, ensi viikolla jatketaan :)


Kommentoi



 Kurssin loppukoe
14.09.2007 07:11
Pentukurssi päättyi keskiviikkona "loppukokeella". Osioita oli 7 ja ne arvosteltiin asteikolla 0-3 (0=ei onnistu, täytyy harjoitella lisää  1=vaikeuksien kautta voittoon  2=onnistuu pienin puuttein  3=erinomainen suoritus).

Ensimmäinen osio oli liikkeen seuraaminen. Radalla oli 4 "törppöä", joiden välistä piti pujotella ja koiran oli tarkoitus pitää kontakti koko ajan. Tästä - suureksi yllätyksekseni - saimme arvosanan 3 ja vielä erikoismaininnan "hyvä!". Se kyllä menikin tosi hienosti - ja minä kun olen koko ajan pitänyt sitä meidän heikoimpana lajina, kun en ole kovin kamalasti jaksanut siihen satsata.

Toinen osio oli istuminen ja maahanmeno ja ne suoritettiin tuon pujottelun yhteydessä. Eli liike alkoi sillä, että koira laitettiin istumaan ennen liikkeelle lähtöä ja toisessa päässä maahan ennen takaisin paluuta. Tästäkin selvisimme hienosti kolmosella.

Kolmas osio oli luopuminen, ei-käsky. Radalla oli koirankupissa linnunsiipi houkuttimena ja narulla oli vedetty raja (ympyrä), jonka sisällä piti pysyä ja kulkea koira kupin puolella. Koira ei siis saanut koskea siipeen eikä hihnaa saanut käyttää apuna. Tämä lähti hienosti, Enzo otti kauniisti kontaktia kunnes hoksasi siiven. Siinä sitten ohjaaja teki sen suurimman virheen eli ei kieltänyt, vaan yritti makupalalla houkutella pois. Jep jep, niin fiksua... Enzo luovutti heti, kun ymmärsin kieltää. No, kakkosella siitäkin päästiin kuitenkin läpi.

Neljäntenä oli paikallaolo. Koira maahan ja sen piti pysyä siinä sen aikaa, että ohjaaja ehti kerätä 5 kukkaa kentän laidalta. Paikallaolo makuulla ei todellakaan ole Enzon vahvin laji, istuen taas on, mutta siitäkin saimme silti hienosti 3-.

Viidentenä oli tervehtiminen luvalla. Eli koira kontaktissa mentiin Kaisan eteen, koira istumaan, käteltiin Kaisa ja annettiin hänelle ne kerätyt kukat. Sen jälkeen koiran sai vapauttaa tervehtimään. No eipä malttanut Enzo-poika odottaa vuoroaan :) Muutaman komennuksen jälkeen meni hienosti, ja kakkosella päästiin siitäkin.

Kuudentena taas oli laji, jota olin pitänyt Enzon vahvimpana suorituksena eli luoksetulo. Koira istumaan ja odottamaan, ohjaaja parin metrin päähän ja kutsu luokse. Pari metriä on aivan liian lyhyt matka, jotta Enzo sitä viitsisi juosta, joten ripeydessä oli toivomisen varaa. Ohjaajan olisi pitänyt mennä reilusti kauemmas sekä lisäksi irrottaa hihna, Enzoa häiritsee jos jaloissa roikkuu jotain. No, kakkosella selvittiin ja lisämainintana oli "odotti hienosti!"

Seitsemäntenä ja viimeisenä oli koiran ohittaminen. Itse asiassa koko rata aloitettiin ja lopetettiin tällä eli näitä tuli yhteensä 2. Radalla oli 2 agilityestettä, joiden välissä oli n. 1,5 metriä. Siitä mentiin kurssikaverin kanssa vastakkain "läpi" niin, että koirat kohtasivat rinnakkain ja ohjaajat kulkivat "ulkopuolella". Tämä oli molemmilla kerroilla Enzolta oikein mallikelpoinen suoritus ja siitä saimmekin arvosanaksi 3, lisämaininnalla "hyvä!".

Lisäksi kunniakirjaan oli vielä erikseen kirjoitettu "Erinomainen kontakti!". Vähänkö olen ylpeä pojasta :)

Kun molemmat kurssilaiset (yksi koirakko oli jostain syystä jättänyt ilmaantumatta paikalle) olivat radan suorittaneet, saimme kokeilla hiukan agilityesteitä. Ensin kokeilimme puomia, ja pienen haparoinnin jälkeen Enzon takapääkin pysyi hienosti laudalla. Kaisa sanoikin, että Enzo on ensimmäinen hänen näkemänsä tuon ikäinen leonbergi, jolla on takapää niin hallussa, että se tosiaan pysyy tuossa laudalla. On tainneet Islan ja Enzon yhteiset metsätreenit tuottaa tulosta ;) Este sen sijaan oli kinkkisempi ;) Rima oli 15 sentin korkeudella ja Enzo niin lihapullan lumoissa, ettei ehtinyt huomata koko rimaa ollenkaan vaan juoksi suoraan läpi. Katsoi sitten perään, että mikäs se siellä oli ;) Tähän auttoi ainoastaan se, että Enzo jäi odottamaan esteen toiselle puolelle aika kauas esteestä ja lihapulla matkasi esteen toiselle puolelle, jolloin poika ehti tullessaan huomata rimankin ja hypätä hienosti yli. Myös putkea kokeiltiin ja sinnekin pelkäämätön Enzo sukelsi oitis :) Kahdelle muulle ryhmälle oli kuulemma noin puolelle porukasta joutunut putken lyhentämään, mutta ei näille - innoissaan juoksivat putken läpi. Sitten suoritettiin vielä peräkkäin putki ja este, ja hienostihan se meni. Enzo on nopea poika oppimaan ja oivaltamaan :)

Sen jälkeen olikin aika kiittää Kaisaa ja lähteä kotiin jatkamaan "kotikoulua". Pentukurssi on siis kunnialla suoritettu ja ehkä vielä joskus innostumme menemään "jatkokurssille". Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen kurssin antiin ja aiomme varmasti pitää yllä näitä oppeja treenaamalla kotonakin.

Kommentoi


©2018 Banjon sivut - suntuubi.com