Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                   Fin Mva Namupalan Puuha-Pete

                                 16.10.2002-17.6.2009 määrittelemätön hermostosairaus

kasvattaja/breeder Satu Korkeakallio, Siivikkala

emä/dam Namupalan Pehmo-Nalle "Peppi"

isä/sire Kinglord´s Mr De-Sevres "Peetu"

HD B/A

ED 0/0

silmät OK (5.6.2008)
eyes clear (5.6.2008)

näyttelyt   3 x SERT, 1 x VSP
shows      3 x CAC, 1 x BOS

korkeus/height 81 cm

paino/weight 70 kg

Pete KoiraNetissä
Pete in KoiraNet

Pete on meidän "jäyhä jököttäjä". Kaikissa tilanteissa päänsä kylmänä pitävä ja mitäänpelkäämätön poika, joka on sulattanut meidän ja monen muun sydämet aivan totaalisesti. Pete on oman arvonsa tunteva, suht pehmeäluonteinen uros, joka on kaikkien kaveri. Pete ei haasta riitaa, mutta ei toisaalta hevillä alistukaan, jos toinen erehtyy kukkoilemaan. Mottona sällillä tuntuu olevan "ei taidolla vaan voimalla", käyttää siis säälimättä kokoaan hyväksi, kun johonkin pitää päästä. Mitäs siitä, jos edessä on pöytä tai sohva - siirtyyhän nuo...

Peten sairastelu alkoi heinäkuussa 2005 Islan juoksun jälkeen. Juoksu aiheutti Petelle aika voimakkaat stressioireet ja lopulta vein Peten äidin luo nukkumaan yhdeksi yöksi, kun alkoi tuntua, ettei poika pysy kohta tolpillaan. Äiti jätti Peten yksin pariksi tunniksi ja Pete päätti lähteä raitille morsianta hakemaan - karkasi siis makuuhuoneen tuuletusikkunasta, tuollainen 60-kiloinen mötikkä. Naapurin lapset ottivat koiran kiinni ja palauttivat ennenkuin ehti Rauman valtatielle. Äiti sanoikin, että kyllä hän sen on oppinut, että kun meiltä tulee kissa hoitoon, niin laittaa ikkunat kiinni, mutta ei tajunnut, että Petenkin varalta pitäisi :) Eipä ole tuon jälkeen poika karannutkaan, sen verran säikäytti. Tuosta siis alkoi ongelmat, ja puoleentoista vuoteen mahtui varmaan 10 korvatulehdusta, saman verran silmätulehduksia, eturauhasvaivoja, märkivää ihoa, varpaanvälitulehdus, epämääräisiä - tyhjästä ilmestyviä - rupia, vatsavaivoja, apaattisuutta, pohjavillan totaalista putoamista - oliskohan vielä jotain...? On tutkittu kilpirauhanen, lisämunuainen (ACTH-testin tulos meni kolmannella kontrollilla alle normaalin (200-600) eli oli 172, mutta addisonin tautia ei diagnosoitu kuitenkaan), kuvattu koira läpikotaisin, tutkittu ties mitä muuta verinäytettä, raapenäytteitä, virtsaa ja kokeiltu eliminaatiodieettiä tuloksetta. Lopulta Peten päästä surkastui lihaksia, jolloin lääkäri kertoi Petellä olevan immunologinen lihastulehdus, eosinofiilinen myosiitti. Lääkärin mukaan ei ollut yllätys, että sairashistorian huomioon ottaen tämä oli lopputulos. Tästä nyt jatketaan - toiveikkaina - ja onnellisina siitä, että diagnoosi vihdoin tuli. Tästä syystä otin Peten pois jalostuksesta jo talvella -05-06, vaikka suurin haaveemme olikin saada Peten jälkeläinen. Mielestäni kuitenkin riski oli liian suuri, vaikkei mitään varsinaista vikaa ollut löytynytkään. Aina ei kaikki mene niinkuin haaveillaan ja niinpä Peten jälkeläisiksi jäi vain Jellonaaman kennelissä jouluna 2004 syntyneet Jellonaaman Santa Claus ja Jellonaaman Christmas Star.

Suuri kiitos Sadulle Namupalan kenneliin tästä mahtavasta persoonasta, jonka sydän on puhdasta kultaa!!

Pete is our first Leonberger, a firm and robust male who has always had a very special place in our hearts. Thanks to Pete we now have more Leonbergers. More than anything else that tells how big an impression he has made on us and how much we love him. Pete has somewhat gentle character, he usually behaves with dignity and courage and he quickly makes friends with everyone. He is not a bully but he doesn't give in either. His motto seems to be "skills are overrated, I prefer muscles". He is not a bit shy to use his big size to his advantage. Not a big deal if there's an obstacle like couch or table on Pete's path. After all, they can be easily pushed aside, can't they? :)

July 2005 marked the beginnig of problems for Pete. Isla had just been in heat and for Pete that had caused strong stress symptoms. We even took Pete to Tarja's mothers apartment to get some rest, but Pete was not amused and escaped through a very narrow ventilation window. Fortunately some kids from neigbourhood recognized Pete and managed to catch him before anything bad happened to him. It is almost certain he was going to find Isla no matter what. After that there was a 1,5 year period which brought some 10 otitides, as many conjuctivitides, prostate problems, suppurating skin, inflammations between toes, unexplained sizes on skin, stomach problems, apathy, some loss of coat... and these are those we can remeber. There may have been more. There were plenty of medical examinations, countless blood samples, total x-ray coverage, urine tests and various diets with different kind of food compositions. All to no avail. Finally there was some loss of muscles from Pete's head and that's when our vet diagnosed Pete's condition to be an immunological muscle inflammation, eosinophilic myositis. The vet told us this diagnosis was not a surprise considering Pete's medical history. The happy part in all this is that finally we got a diagnosis. An immediate result of all this was the withdrawal of Pete's name from breeding pool in winter 2005- 2006. It was a grave disappointmet for us as we had been hoping to have his offspring one day. All hope of that was now lost. Pete has got one litter and it's 2 puppies are now his only descendants. Their names are "Santa Claus" and "Christmas Star" and they were born to kennel Jellonaaman on Christmas 2004.

A big thanks for Satu to kennel Namupalan for this fantastic personality, whose heart is pure gold!!

©2018 Banjon sivut - suntuubi.com